Ihme ja kumma, mä en kuollut sinne riparille. Sen verran kauan kesti kuitenkin toipua, että vasta nyt jaksoin kirjoittaa. Oli ihan älyttömän tylsää ja mä opin paljon uusia taitoja, esim. istuvaltaan nukkuminen. Mä vetelin unta kalloon aina ensimmäiset tunnit eikä kukaan sanonut mitään. Ainut hyvä puoli oli ruoka. Ennen juhlia mä erehdyin menemään kampaajalle ja sain ihan liian lyhyet pottahiukset. Nyt ne on asettunu sen verran että tykkään niistä. Ja, ja... Rahaa sain aikastenkin paljon, sain koneeni maksettua, uusia vaatteita ja hiukan jäi vielä taskun pohjallekin.

Mä oon nyt niin vittuuntunut mun kaveriin, että tekee mieli repii siltä pää irti. Se matkii mua kaikessa, se ei jätä mua hetkeksikää rauhaan, se väittää olevansa emo (koska sillä on etutukka. Jep, sallikaa mun nauraa), se on ihan vitun tyhmä, se valittaa koko ajan, se luulee et se on suosittu... Silti mä en viitti pistää poikki sen kaa, koska mä voin kuvitella miltä tuntuu jäädä kokonaan ilman kavereita.

Pappi: Meille kävi nyt niin että leirijakson aikana on yksi liputuspäivä.
Mä: Joulu!

Nyt soi: Green day - Basket case