Mä en kestä enää. Mun vanhemmat on riidoissa, ja luultavasti eron paikka kohta. Ei se mua haittaa, jos ne ei oo onnellisia yhdessä, niin miksi ihmeessä sitten pitäisi olla yhdessä? Nyt toi tilanne on rauhoittunut jo, mutta aamulla oli sota käynnissä. Mä oikeestaan välillä toivon, että ne erois. Ja mun kaveri itki jo, kun sen kaukainen eno erosi. Onpa ihmiset erilaisia.

Ihme ja kumma, mä en kuollut eilen. Oli kyllä lähellä, sillä tappavan tylsää siellä oli. Siis Keravalla, nuorten kirkkopäivillä. Mä ja mun kaveri eksyttiin keskustaan, koska eräs meidän luokkalainen poika neuvoi meidät tahallaan väärään. Hiukanko suututti? Mut lopulta, tunnin jälkeen, me löydettiin perille yhteen kouluun, jossa piti olla ruokailu. Ja kas kummaa, me oltiin harhailtu niin kauan ettei paikka ollut auki. Ja siitä monta kilsaa takaisin.

Mä en jaksa enää koulua. Mä en jaksa enää kokeita. Mä en jaksa mun yhtä kaveria. Mä en jaksa sitä, että mä en jaksa. Mä en jaksa herätä enää. Kunpa mun ei tarvitsisis enää ikinä nousta, mä voisin maata sängyssä loppuun asti. Nähdä vaan ihania unia, mulla olisi aina lämmin eikä ikinä kiire mihinkään. Maailma on kova paikka, mä en halua olla osa sitä. Mä en halua katsoa kaikkia valehtelevia, esittäviä, tekopyhiä ihmisiä. Mä en tahdo puhua kenellekään. Kaikki, jättäkää mut pliis rauhaan! Mä en jaksa kuunnella teitä!

Neverstore - Rejected all along