Mä oon viettänyt kolme päivää tuijottamalla Jaret Reddickiä heiluttamassa peppua Bowling for soupin videossa nimeltä 1985. Miten voi olla niin hyvä bändi? Miten joku voi olla niin hyvä laulamaan? Miten joku voi olla niin ihana? Mä oon Bowling for soup-addikti. Ja youtube-addikti. Ja Mountain Dew-addikti. Ja elokuva-addikti. Musta tuntuu että mä oon addikti tai jotain.

Mut ei voi mitään, BFS:in videot on älyttömän hauskoja, niitten biisit älyttömän tarttuvia, niitten lyriikat älyttömän ihania. Ja Jaret on ihan älyttömän- no, en mä tiedä mitä se on, mutta ei ainakaan tästä maailmasta. Sen silmät on jotain tosi uskomatonta.

Mä voisin oikeesti kohta hakata jonkun. Melkeen joka päivä joku koe. Ihan hyvin tähän asti on mennyt, mut fysiikka ja äikkä onkin vast tulossa. Muusta mä en olis niin huolissani. Todistus taas varmaan tasasta ysiä ja ehkä pari kasia. Nää neljä viikkoakin on ihan liikaa vielä koulua, ja sen jälkeen kaks viikkoo jotain vitun rippikoulua jonka eteen mä oon ahertanut: en oo tehny saletisti mitään mitä ois pitäny. Se on muitten ongelma, en mä sinne tekopyhään paskajuttuun ois halunnutkaan.

Nyt soi: Bowling for soup - Punk rock 101